lauantai 10. maaliskuuta 2012

Jalava Kansakunnan miestä muokkaamssa 4.10.2010

Tehtävä oli lukea Marja Jalavan artkkeli “Kansakunnan miestä estimössä” ja kirjoittaa tiivis artikkelin esttely tutkimusingekmista ja keskeisistä väitteistä. Pituus noin 2400 merkkiä.
Artikkelin ”Kansakunnan miestä muokkaamassa” tarkoitus on tarkastella J. W. Snellmanin näkemystä miehestä ja tämän näkemysten muuntumista. Ensin on tarkasteltava mikä on se kansakunta, jota edustaa se mies, josta Snellman kirjoituksissaan käsittelee?

Kun itsensä suuriruhtinaaksi nimennyt Aleksanteri I, totesi Suomen tulleen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Ketkä suuriruhtinaskunnan asukkaat tiesivät ja oivalsivat mitä tämä tarkoitti? Kyse oli hyvin pienestä joukosta. Suomi oli 1800-luvulla sääty-yhteiskunta ja samalla se oli myös luokkayhteiskunta, sillä jokaisen säädyn sisällä oli voimakkaat ja ylipääsemättömät luokkarajat. Mitä yhtenäistä mies-, nais- tai perhekuvaa saattoivat edustaan ministerivaltiosihteeri ja kreivi Armfelt ja vaimoinensa sekä renki tai loinen piikavaimoineen jossain pikkukylästä? Todennäköisesti heillä ei ollut mitään yhteistä, sillä harvoin tavallinen kansa edes tiedosti suomalaisuutensa, he olivat identiteetiltään hämäläisiä, savolaisia jne.

Lähtökohtana on miehisyyden näyttäytyminen problemaattisena niin S:lle kuin muille saman aikakauden ja yhteiskunnan yläluokkaisille jäsenille. Tuolloin sukupuolten eroa pidettiin valtasuhteena, jossa nainen oli kaikilla elämänalueilla miehen alainen. Tämä oli lähtökohtana koko yhteiskunta-analyysille. Päämääränä ei ollut naisen vapauttaminen, vaan naimattomien naisten saaminen työelämän palvelukseen.

Ajatus miehestä perheen yksinomaisena elättäjänä ja vaimosta äidillisenä kodin hengettärenä ei suinkaan ollut 1800-luvun alun perinteinen käsitys, vaan kyse oli uudesta perhemallista. S. edusti tyylipuhtaasti komplementaarista kahden sukupuolen mallia, tämä rakentui lukuisista miehen ja naisen välistä eroja korostavista vastakohtapareista. ”Kansalaisyhteiskunta” ja valtio olivat pelkästään miehisiä elämänalueita ja asennoitumistapoja.

S. jakoi miespuolisten aikalaistensa pelon, että saavutettua sivistystasoa seuraisi barbaria, jos naiset hylkäisivät paikkansa kotona ja naiselliset heikkoudet puolestaan tarttuisivat miehiin. Olisi parempi, ettei mies mestaroisi perhe-elämäänsä liikaa, vaan antoi vaimon tunteen ohjaamana päättää, mitä miehen teroita sovellettiin lastenkasvatuksessa käytäntöön.

Nuoruutta S. tarkasteli ylempien yhteiskuntaluokkien nuorten miesten näkökulmasta. Nuoren miehen edellytyksenä oli erottautuminen naisista ja lapsista sekä irrottautuminen passiivisesta riippuvuudesta, emotionaalisesta impulsiivisuudesta ja välittömästä nautinnonhalusta, jotka leimasivat naisille, lapsille ja sivistymättömille kansanosille luonteenomaisia olemisen ja kokemisen tapoja.

S:n. koko ajattelua leimasi sukupuolittuneisuus ja myöhemmin se esiintyi hyvin konservatiivisena ajatteluna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti