Onnistui yhteys Levin korvestakin. Ei tosin
kovin helposti tai suurella nopeudella. Mutta aika on mennyt kuin
siivin, töitä tehden ja joskus aina silloin tällöin Vareksen teosta
lukien. Lukeminen on tietenkin vielä kesken, mutta joitakin ajatuksia on
kuitenkin lukemisen myötä syntynyt.
Onnistui yhteys Levin kirvestakin. Ei
tosin kovin helposti tai suurella nopeudella. Mutta aika on mennyt kuin
siivin, töitä tehden ja joskus aina silloin tällöin Vareksen teosta
lukien. Lukeminen on tietenkin vielä kesken, mutta joitakin ajatuksia on
kuitenkin lukemisen myötä syntynyt.
Kuten aiemmin tuli jo ilmi, niin hänen
kaiken ylittävä minä-itse-asenne on aina ollut se minulle
luotaantyöntävin Setälän henkilössä vaivaava asenne. Vares kuitenkin
onnistuu mielestäni hienosto olemaan kriittinen juuri tuonkin
ominaisuuden suhteen. Mutta hän ei kuitenkaan lipsahda halpahintaiseen
kritiikkiin, jota voitaisiin verrata juorulehtijournalismiin. Eli
Vareseksen on kohdehenkilöön on hyvin tiedemiesmäinen ja näin siis
objektiivinen.
Jos Setälästä kirjoitettua teosta vertaa Emil
Aaltosesta kirjoitettuun, niin on helppo ymmärtää miksi Aaltosesta on
ollut helpompi kirjoittaa myönteisempi kuva kuin Setälästä. Aaltonen on
vaatimaton, mutta tekemisessään ja työttään todella suuri, pitämättä
melua itsestään. Niin, ehkä tämä kuvaa hyvin hämäläisen ja
satakuntalaisen ihmisen eroavaisuutta.
Mutta kuitenkin Levillä on viileää ja kohta
paluu sivistykseen on edessä. Onhan tuolta kestopäällysteen loppumista
vielä viitisen kilometriä tänne perille. Ja kait perinteisen
kaupunkilaiskäsityksen mukaan kestopäällysteen loppumisen myötä loppuu
myös sivistys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti