Miten jos... 7.6.2009

On se onnetonta kun lukija jämähtää vanhoihin näkemyksiinsä ja ennakkoluuloihinsa. Näin minulle on käynyt ja vieläpä nuo luuloni ja käsitykseni ovat vain vahvistuneet. Tämä siis koskee Emil Nestori Setälää, ei hänestä kirjoitettua elämäkertaa. Vares kirjoittaa taitavasti ja hän esittää tosi tyylikkäästi kritiikkinsä kohteen henkilöstä. Toimii siis kuten tiedemiehen tuleekin toimia. Vaikka lukemiseni edistyy hitaasti sattuneista syistä, niin jotenkin se vain etenee. 

Nyt olen vuoden 1917 tapahtumissa, jotka saavat Setälän epämiellyttävät piirteet korostumaan, ainakin minun mielimaailmassani. Hänen uhonsa Helon tappamisuhkailuineen ja muine touhuineen sopii minusta juuri Setälästä luomaani ennakkokuvaan. Tuo vaatimattomista oloista lähtenyt henkilö käyttäytyy kuin nousukas ja vielä öykkärimäinen nousukas. Ei ihme, että vaimo lähti omille teilleen, sillä kulttuuri on pääoma, jota ei kannata tuhlata öykkäreiden kanssa olemiseen.

Mielenkiintoinen tieanne on kuitenkin tässä ja nyt tilanteeseen. Uskomattomasti Setälä ja muut vanhoilliset käyttäytyivät, heillä oli vain oma pieni konservatiivinen maailmansa. He ajoivat kuin käärmettä pyssyyn valtionhoitajaa ja valtionhoitajia. Vahvaa ylintä valtaa. Kova oli vastustus vasemmiston eduskuntakeskeisyydelle. Jo tuo vasemmiston ja keskustan (maalaisliiton) kanta olisi voittanut niin olisiko lainkaan ollut vuoden 1918 traagisia tapahtumia? Ja kuinka suurella innolla Kimmo Sasi ja muut Kokoomuslaiset haluavatkaan karsia loputkin valtaoikeuden presidentiltä juuri siltä vahvan vallankäytön symbolilta, jota Setälä ja Paasikivi kumppaneineen tahtoivat maahan saada. Ensiksi tietenkin kuninkaan roolissa ja lopulta kompromissiin suostuttuaan presidenttinä. 

Vasemmisto on siirtynyt puolustamaan presidentin valtaa. Kuitenkin ehdolla on toistaiseksi vain kokoomuslainen Niinistö. Jos kokoomuksella olisi mahdollisuus saada kolmas mies tuohon virkaan, niin he kuitenkin haluavat tehdä virasta munattoman. Miksi?

Näin siis Setälä kirvoittaa ajatuksia vielä lähes sata vuottaa noiden tapahtumien jälkeenkin. Mutta se ei kuitenkaan vähennä epäviihtyvyyttäni Setälän seurassa. Kansikuva Vareksen kirjassa kuvaa todella hyvin sitä Setälää, joka on minulle tuttu, ylimielistä ja omahyväistä öykkärinousukasta.